TENERIFFA

By Jaana K - 7.02

Oi 2017 mikä aloitus! Tänä vuonna päätimme tehdä jotain elämällämme, saada uusia kokemuksia ja kokea suuria tunteita. Tämä on myös se vuosi kun täytin 30. Kiirettä on pitänyt ja blogi on ollut hiljainen. Aloitimme vuoden ensimmäisellä ulkomaanmatkallamme perheenä ja juhlimme sen jälkeen heti 5-vuotiasta ja sen jälkeen 2 viikkoa 30-vuotiasta. Siihen päälle työt niin eipä ole tarvinnut yrittää blogia enää päivitellä. Rankka mutta todella antoisa vuoden aloitus siis.


Nyt on tullut aika päivittää blogiin matkakuvia Teneriffalta, tuolta aurinkomatkakohteelta jossa vähintään puolet suomalaisista on lomaillut. Kunnon turistirysä siis kuulopuheiden perusteella, vaan eipä ennakko-odotukset pitäneetkään paikkaansa. Teneriffa yllätti meidät totaallisesti ja positiivisesti.


Teneriffa valikoitui lomakohteeksi ihan vain siksi, että talvilomamme tuli todella yllättäen ja valittavissa olevista valmismatkoista Teneriffalle oli lyhin lento. Vaikka haaveilimme Miamista, emme uskaltaneet lähteä yrittämään 11 tunnin lentoa 5 vuotiaan kanssa. Yhtälö tuntui mahdottomalta. Sää oli meille suotuisa, väliin mahtui viileämpiä ja tuulisempia päiviä, sillä aurinkorantoja emme olleet lähteneet valloittamaan.


Majoituimme huoneistohotellissa lähellä Puerto de la Cruzia. Vietimme ensimmäiset päivät tutustuen tuohon kaupunkiin ilmaisella bussikuljetuksella. Toisena päivänä päätimme hoitaa alta pois tytön kovasti odottaman eläinpuistovierailun. Minijuna kuljetti meidät Loro Parque puistoon jossa pienimmän vierailijan kohokohta oli varmastikin miekkavalas-show. Isommat vieraat taas pitivät isosta lintuhäkistä jossa pääsi puumajasta katselemaan upeita lintuja.



Kolmantena päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme heti aamusta tutustumaan saareen paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna auto olisi ehdottomasti pitänyt ottaa jo lentokentältä ja ajella koko viikon. Tiet oli mahtavia, liikenne sujuvaa ja rauhallista ja autolla pääsi näkemään täysin uuden puolen koko saaresta. Kokonainen viikko Puerto de la Cruzissa olisi ollut aivan liian tylsä ja valmiit retket niin hintavia, että yhden retken hinnalla vuokrasimme auton ja teimme kuusi retkeä.


Ensimmäiselle retkellemme lähdimme Puerto de la Cruzista La Orotavan laakson kautta kohti tulivuori Teideä. Nousimme kiemuraista tietä läpi vehreän laakson ja mäntymetsien kuumaisiin maisemiin.


Maisemat Teidellä vaihtelivat jatkuvasti. Pää tuntui pyörivän 360 astetta, maisemat olivat niin täysin erilaista kuin olen missään nähnyt ja oli helppo kuvitella olevansa eri planeetalla. Vaikka tulivuori nukkuu, se purkautui viimeksi 1909 ja toi kyllä pienen lisäsäväyksen hiekkakentillä vaelteluun. Pysähdyimme Teiden juurelle kahvilaan ja kävelimme kuvailemaan Roques de Garcia -kivimuodostelmalle. Olisin viihtynyt noissa maisemissa pidempäänkin ja edelleen harmittelen ettemme ajelleet uudelleen Teidelle. Olisi ollut mahtavaa käydä tuolla kuvaamassa auringonlaskun aikaan ja tehdä vaikka yöretki kuvailemaan tähtiä ja kivimuodostelmia.


Laskeuduimme Teideltä tietä TF-38 määränpäänä Los Gigantes. Tällä tiellä maisemat olivat taas täysin erilaiset kuin toisella puolella vuorta. Uskomattomat mustat kentät reunustivat tietä ja vaihtuivat pikkuhiljaa mäntymetsiin ja yhtäkkiä oltiin taas laskeutumassa jyrkkää rinnettä alas, katseltiin merelle ja kauhisteltiin riippuliitäjiä.


Näillä reissuillamme meillä ei ollut käytössä navigaattoria, päättelimme että kovin kauas emme pysty pienellä saarella eksymään jonka päästä päähän ajaa kahdessa tunnissa. Los Gigantes oli ainut paikka jossa jouduimme kysäisemään apua että pääsimme rannalle. Kysäisimme asiaa ystävälliseltä citymaasturilla ajelevalta herrasmieheltä joka nykäisi Audinsa keskelle tietä hätävilkut päällä, käänsi autonsa ympäri ja pyysi ajamaan perässä. Aurinko paistoi vielä kuumasti kun saimme auton parkkiin, kävimme nappaamassa jäätelöannoksen ja suuntasimme uittamaan varpaita jylhien pystysuoraan merestä nousevien kallioseinämien juurelle.


Auringonlaskun aikoihin lähdimme nousemaan pois rannasta ja matkalla pysähdyimme vielä syömään ensimmäiseen tienvarsiravintolaan minkä näimme. Jälleen saatiin kokea yllätys joka toistui useamman kerran retkillä, ravintolat jotka näyttivät ulkoapäin että niissä ei ole minkään valtakunnan toimintaa ollut vuosikausiin olivat sisältä viihtyisiä ja tunnelmallisia pieniä ravintoloita.


Toisen päivän autoretki tehtiin vanhoihin kaupunkeihin ja pieniin kyliin joista ensimmäisenä kohteena oli Icod de los Vinos. Kaupunki on tunnettu tuhat vuotta vanhasta traakkipuusta joka tottakai piti käydä katsomassa vaikkei se nyt suuria tunteita meissä herättänytkään. Icod de los Vinos kuitenkin kaupunkina oli hurmaava.


Icod de los Vinosista jatkettiin matkaa toiseen pohjoispäässä sijaitsevaan pieneen kaupunkiin nimeltä Garachico jonka kapeat kujat olivat täynnä auringonpaisteessa hohtavia värikkäitä taloja ja kukkia, hurmaavia katuja näissä kahdessa kaupungissa olisi kierrellyt pidempääkin mutta päivä oli lämmin ja 5 vuotias matkakumppanimme ei ollut niin kovin kiinnostunut arkkitehtuurista. Garachicosta päällimmäisenä meille jäikin mieleen rannassa olevat laavan muovaamat luonnonaltaat ja kiemuraiset polut jotka olivat kuin seikkailu ihmemaahan pienelle matkailijalle. Altaat olivat täynnä kirkasta vettä, pieniä kaloja ja rohkeita uimareita jotka hyppivät kallioilta pieniin altaisiin. Meille meno oli turhan hurjaa ja tyydyttiin taas uittamaan varpaita.


Garachicosta suunnattiin vielä iltapäiväksi ehkä saaren mielenkiintoisimpaan kylään Mascaan. Jo matka Mascaan oli henkeäsalpaava niin maisemiltaan kuin myös kiemuraisen kapean tien johdosta, mutta näkymä mikä avautui kun saavuimme paikalle oli ikimuistoinen, upea ja lumoava. Laskeuduimme kylän aukiolle jossa katusoittaja soitti kitaraa ja lauloi espanjaksi Enriquen hittiä Duele el corazon, aurinko oli laskemassa ja lämmitti palmujen välistä, edessä avautui upein maisema jonka olen eläessäni nähnyt, pystysuoraan nousevia vihreitä seinämiä ja meri. Tässä se oli, loman kohokohta, tunnelma ja tunne johon tullaan palaamaan aina kun mietimme matkaa Teneriffalle.




Taru kertoo, että kylä on aikoinaan ollut merirosvojen piilopaikka ja sitä ei ole kovin vaikea uskoa kun miettii kuinka vaikea matka Mascaan on maata pitkin tänäkin päivänä vaikka sinne on jo asfalttitiet. Kuka tietää. Meidän oli kuitenkin nautittava vain pienestä osasata kylää, sillä jo tuon pienen mäen alaslaskeutuminen meidän kokoonpanolla ja varuisteilla oli vaikeaa. Tuolta matka olisi jatkunut patikoimalla vielä pari tuntia merta kohti jos aikaa olisi ollut enemmän ja olisimme olleet matkalla kahdestaan.



Nautimme Mascan näkymistä hurmaavassa ravintolassa Chez Arlettessa ja katselimme auringonlaskua. Ruoan päätteeksi laskeuduimme vähän matkaa alaspäin kylää ja puhkuimme itsemme ylös täydellä mahalla. Ja jälleen oli aika lähteä ylös vuoren rinnettä. Tässä vaiheessa sananen keltaisista betoniporsaista. Vaikka ne toivat kaivattua turvaa noilla vuoren rinteillä oli välillä lohdutonta kun matka oli kestänyt jo ties kuinka pitkään ja seuraavan täyskäännöksen tekevän mutkan jälkeen näet jälleen pitkän matkan keltaista matoa kiemurtelevan pitkin rinnettä. Mutta matka tuli taitettua ja oli huojentavaa kun huomasimme tien kääntyvän vihdoin laskuun.


Viimeisenä autoilu päivänä lähdimme kohti saaren koillisosaa joka yllätti taas erilaisuudellaan. Tuntui kuin olisimme tulleet eri maahan kun saavuimme tiheään vihreään metsään jossa puut kaartuivat tunneliksi tien yli. Pitkän serpentiinitien jälkeen saavuimme taas merenrannalle josta etsimme Benijon rannan. Kiipesimme 200 rappua alas mustahiekkaiseen rantaan jossa merestä kohosi mustia teräviä kallioita. Hiekka oli täydellistä lomaterveisten lähettämiseen.
Benijosta matkasimme vielä pääkaupungin Santa Cruzin kautta takaisin Puerto de la Cruziin ja pyörähdimme kasvitieteellisessä puutarhassa ennen päivällistä. Pääkaupunkiin emme tutustuneet sen lähemmin ja shoppailukin jäi todella vähälle loman aikana. Yhtenä iltana hotellille palatessamme pyörähdettiin La Orotavan ostoskeskuksessa jossa aikaa ja rahaa olisi saanut kyllä kulumaan yllin kyllin.

 Kaksi viimeistä päivää kulutettiin taas hotellin kulmilla. Yksi päivä käveltiin ympäri Puerto de la Cruzia tutkien kaikki mahdolliset kujat ja viimeinen päivä vietettiin hotellin uima-altaalla sekä läheisellä rannalla. Nuokin viimeiset päivät olisimme mieluusti ajelleet ja tutkineet enemmän saaren kaupunkeja ja kyliä, niin hurmaavia nuo kaikki käymämme paikat olivat.

Teneriffa saa meiltä vahvat suositukset. Jos joskus vielä matkamme suuntaa Teneriffalle pakkaamme mukaan vaelluskengät ja vuokraamme auton. Matkasta jäi mahtavat muistot ja matkakuume heräsi koko perheellä. Teneriffa oli mahtava kohde ensimmäiseksi matkaksi sillä tuolla saarella pystyi kokeilemaan kaikkea ja meille ainakin selvisi näkemys siitä mitä toivomme tulevilta lomiltamme.

Oletko sinä käynyt Teneriffalla? Mikä oli mieleenpainuvinta? Entä mitä suosittelisit ensi kesän lomakohteeksi meidän perheelle?

  • Share:

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Apua mitä upeita kuvia! En ole Pohjoismaita kauempana käynyt 15 vuoteen ja nyt on alkanut vähän kuumotella reissu johonkin kauemmas. :D Teneriffa vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta, mielikuva on ollut ehkä vähän turistirysämäinen mutta ei se tosiaan taida sellainen kuitenkaan olla.

    Oletteko Madeiralla käyneet? Se oli ainakin v. 2000 huikea paikka ja vanhempani ovat käyneet siellä myöhemmin useamman kerran, kun tykästyivät niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Matkakuume on kyllä kova meilläkin edelleen. Teneriffa yllätti koska oletimme että saarella ei ole muuta kuin varttuneempaa väkeä aurinkorannat täynnä, mutta ainakin talviaikaan rannat olivat aika tyhjillään ja muutenkin oli rauhallista joka paikassa. Nähtävää riitti kun oli oma auto. Hotellilla ja rannoilla emme olisi viihtyneet. Madeirasta olen kuullut paljon hyvää mutta ei ole suunnitelmissa lähitulevaisuudessa :) Toivottavasti pääset pian matkalle, kyllä se matkailu vaan avartaa :D

      Poista